Sukuviesti n:o 41

Suomi on pitkä maa: Lapissa on ollut ennätysluminen talvi ja täällä etelässä ovat sukset jääneet varastoon odottamaan ensi talvea. Pääsiäisenä lunta satoi ja aurinko paistoi ainakin Tampereella muutaman minuutin välein. Kevät ei oikein osannut päättää, ollako vai eikö olla.  

Mäkimattilan sukuseuran sukukokous pidettiin 19.10. Turussa. Iso kiitos kaikille osallistujille! Aurinko paistoi, tilaisuus oli leppoisa ja osallistujat hyvällä mielellä. Alkuun syötiin hyvin niin lämpimät, kylmät kuin jälkiruoat. Täydellä vatsalla oli sitten mukava tutustua toisiimme pienemmissä ryhmissä. Pidimme sääntömääräisen kokouksen, jossa edellisen kauden hallitus valittiin uudelle kaudelle. Olimme myös samaa mieltä siitä, että nyt, kun nettisivut ja sähköpostilista ovat olemassa, niin paperisia kirjeitä lähetetään vähemmän kuin edellisellä kaudella. Sähköpostilistalla on jo hyvin jäseniä, mutta tämän kauden tavoitteena on saada mahdollisimman moni suvun jäsen liittymään mukaan, jotta he saavat sukuviestit ja tietoa suvun asioista. Kokouksen jälkeen kävimme allekirjoittaneen johdolla läpi nettisivujen rakenteen ja sisällön ja kajautimme loppuun vielä muutaman yhteislaulun.

Sukukokouksesta on vain puoli vuotta aikaa, mutta maailma näytti silloin kovin erilaiselta. Korona on hetkessä muuttanut elämäämme ja yllättänyt ihmiset eri puolilla maailmaa. Yhtenä yllätyksenä oli se, että sukuseuran hallitus ei voinutkaan kokoontua kasvotusten järjestäytymiskokoukseen 4.4.2020, vaan tässä tilanteessa se pidettiin videoneuvotteluna. Jännitti hieman etukäteen, kuinka saamme kuva- ja ääniyhteydet toimimaan, mutta hienostihan se sujui ja kokous saatiin pidettyä. Heidi Honkanen jatkaa tämänkin kauden sukuseuran puheenjohtajana. Hallituksen yhteistyö on sujunut hyvin, joten päätimme jatkaa suunnilleen samoissa tehtävissä sillä erolla, että valitsimme tälle kaudelle myös varapuheenjohtajan. Hän on Heikki Varantola. 

Jotta sukuseuran budjetti pysyy tasapainossa, hallitus esitti ja sukukokous hyväksyi jäsenmaksun nostamisen 25 euroon taloutta kohti. Tällä katetaan nettisivujen ylläpito, Mäkimattilan sukuhaudan ylläpito sekä pari kertaa kaudessa laajalla jakelulla lähetettävä paperinen sukuviesti (esim. kutsu sukukokoukseen). Pyydämme maksamaan jäsenmaksun sukuseuran tilille: Alastaron Osuuspankki FI6350050940085115.  Osa jäsenistä maksoi maksun jo heti sukukokouksessa ja jos et muista, oletko maksanut, niin voit kysyä asiaa lähettämällä sähköpostin osoitteeseen suku@makimattila.netTilinumero ja maksun suuruus löytyvät myös nettisivuiltamme siltä varalta, että tämä viesti ehtii kadota bittiavaruuteen.

Näinä aikoina korostuu jälleen suvun merkitys. Meitä on pyydetty pysymään kotona ja sosiaalinen kanssakäyminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Ekstrovertille tilanne voi olla haastava ja neljän seinän sisällä olo käy voimille, kun taas introvertti saattaa jopa nauttia, kun voi tehdä etätöitä kotoa käsin ja olla ihan vain itsekseen. Nyt voisi olla juurikin hyvä aika tarttua puhelimeen tai sähköpostiin ja kysellä sukulaisen kuulumisia. Miltä yhteydenpito näytti siihen aikaan, kun perinteinen kirje oli se tärkein yhteydenpitoväline varsinkin kauempana asuviin sukulaisiin? Nyt meillä on mahdollisuus kurkistaa tuohon maailmaan! Marjatta Koho on käynyt läpi vanhoja kirjeitä ja muutama niistä on tallennettu nettisivuillemme (sivujen alaosissa):  

Aina Mäkimattilan kirje tyttärilleen vuonna 1900
Erkki Mäkimatttilan kirje tyttärelleen Martalle vuonna 1902
Helmi Kiviluodon kirje siskolleen Martalle
Nuoren (11v) Antti Mäkimattilan ja äitinsä Ainan yhteiskirje Martalle vuonna 1904  

Kirjeissä on huumoria, rakkautta, kaipuuta ja arkipäivän asioita. Lue ja nauti!  

Aurinkoista ja tervettä kevättä toivottaen,
Aku Mäkimattila

Sukuviesti n:o 40

Muistelmia Alastarolta

Heikki Mäkimattilalla ja isälläni Dmitrij Varantolalla oli yhteisiä hankkeita Alastarolla. Tästä syystä pääsin usein mukaan Porista, missä perheellämme oli kauppapuutarha Musan Taimistot.

Matkoista on minulle jäänyt mieleen tietysti Heikki-sedän joviaalinen hahmo sekä Kerttu-tädin ankara mutta ystävällinen olemus. Opin tuntemaan myös lapset Jyrkin, Juhanin, Leenan ja Annan. He olivat kuitenkin kaikki selvästi minua vanhempia joten he jäivät vähän etäisiksi.

Mieleeni on jäänyt matkoilta tietysti monta asiaa mutta ottaisin esiin ainakin kaksi seuraavaa.

Navetassa näin Ensi-lehmän, jonka yllä olevassa taulussa oli sen tuotantolukuja. Siltä lypsetty maitomäärä oli suurempi kuin muiden ja rasvaprosentti, joka silloin oli tärkeä asia, oli korkea. Se katsoi minua suurilla lempeillä silmillään ja minä viivyin siinä kauan. Heikki-setä kertoi, että hänen tuttavaltaan Vehmaalla oli rehusato jotenkin menetetty. Sinne oli sitten toimitettu Alastarolta  rehua avuksi. Heikki-setä oli saanut vastalahjaksi vasikan, joka nimettiin Ensiksi. Siitä tuli ennätyslehmä. Sen poika oli sonni, josta kasvoi myöhemmin Mäkimattilan Inssi. Se oli suurikokoinen ja sen perinnölliset ominaisuudet olivat vahvat ja siirtyivät hyvin eteenpäin. Inssin jälkeläisiä syntyy vieläkin. Muistan koko jutun siksi, että sain siitä opetuksen, kun Heikki-setä sanoi, että hyvät teot palkitaan.

Toisena episodina muistan sen, kun keksin oivan leikin. Navetan vieressä oli kanala, missä kanat saivat olla vapaana lattialla. Kun menin ovesta sisään niin huomasin, että kanat lähtivät poispäin minusta. Hiivin sitten seinän vierustaa pitkänmallisen tilan toiseen päähän, aloin taputtaa käsiäni ja huutelemaan äänekkäästi. Suuri valkoinen kanaparvi törmäili kaakattaen edelläni sitten tilan toiseen päähän. Hiivin sitten sinne ja toistin tämän useaan kertaan. En muista, kuka tuli hakemaan minut pois kanalasta mutta sen muistan kuinka Kerttu-täti kehui minua oikein kunnolla. Siinä kävi sitten niin, että kanat munivat pari päivää nahkamunia. Itse sain hyvän opetuksen käyttäytymisestä eläinten kanssa.

Heikki Varantola

Sukuviesti n:o 39

Yhteinen historia

Onko suvulla jotain merkitystä edelleen? Moni kuuluu niin suureen määrään vanhoja ja uusia yhteisöjä: työyhteisöihin, alumniyhdistyksiin, viiniklubeihin, facebook-ryhmiin ynnä muihin. Kaikki eivät ehkä edes muista kuuluvansa johonkin sukuun. Ja vaikka muistavatkin, onko suku onni vai kirous, mikä oli kysymys Ylen Perjantai-dokkarissa muutama päivä sitten.

Suku merkitsee kuitenkin muun muassa yhteistä historiaa. Tuo historia voi olla aika kaukanakin olevaa, esim. sukututkimuksen kautta selvitettyä ja vaikkapa 1600-luvulle ulottuvaa, tai lähisuvun tapauksessa ehkä kymmenen tai muutaman kymmenen vuoden takaista. Tällä yhteisellä historialla on merkitystä – riippumatta siitä, ajatteleeko asiaa tai miten siihen suhtautuu. Siksi on luontevaa, että tässä sukuviestissä on usein suvun jäseniin ja erilaisiin vanhoihin tapahtumiin liittyviä muisteloita. Ne ovat yhteisen historian kirjaamista. Ja tämä historia on merkittävä ihmisen identiteettiä määrittävä tekijä.

Suku – ainakin lähisuku – on edelleen myös turvaverkko. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kohdatessa haasteita ja taloudellisen epävarmuuden lisääntyessä suvun merkitys on kasvamassa, päinvastoin kuin vielä joitain aikoja sitten yleisesti ajateltiin.

Mielestäni on tärkeää tuntea oma taustansa, ja arvostan kuulumista Mäkimattila-sukuun. Sen jäsenet ovat toimineet omien yhteisöjensä parhaaksi ja vaikuttaneet usein laajemminkin yhteiskunnassa. Ja sodan päivinä ovat puolustaneet maatamme.

Kaikille sukumme jäsenille Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2019!

Helsingissä 1. adventtina 2018

Jari Mäkimattila

Sukuviesti n:o 38

 

Arvoisa sukumme jäsen,

kevät alkaa vähitellen saapua Tampereen seudullekin. Aurinko paistaa jo lämpimästi, mutta pakkasyöt ovat pitäneet huolen, että lunta on edelleen kymmeniä senttejä maassa. On ollut pitkästä aikaa kunnon talvi!

Tunnelmat ovat historiaa muistellessa vaihdelleet laidasta laitaan: viime vuoden lopussa juhlittiin iloisissa merkeissä itsenäisen Suomen satavuotista taivalta ja viimeiset kuukaudet on muisteltu sisällissotamme surullisia vaiheita. Osallistuin Alastarolla 1.4.2018 järjestettyyn muistotilaisuuteen, jossa muisteltiin ja kunnioitettiin muiden Alastarolla kaatuneiden ohessa sukumme jäsentä Paavo Mäkimattilaa. Tilaisuus oli juhlava ja lämminhenkinen. Noiden tapahtumien muistelemisessa mielestäni tärkeintä on oppia ja sen kautta varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää tulevaisuudessa. Vastakkainasettelu ja kahtiajakautuminen eivät tuo tullessaan mitään hyvää.

Sukuseuran nettisivuja tehdessäni perehdyin hieman sukumme historiaan. Muutaman päivän tutkimuksella pääsin isien linjaa pitkin 1600-luvun alkuun asti ja äitien linjaa 1670-luvulle. Isien linjassa varhaisin löytämäni henkilö on Timoteus Jöransson Tuomola, joka on toiminut Yläneellä. Sieltä historia on johdattanut esi-isämme Honkilahden kautta Alastarolle. Äitien linjassa taas varhaisin löytämäni henkilö on Maria Jöransdotter Mello (o.s. Praadi) Huittisissa, josta esiäidit ovat tulleet Vampulan kautta Alastarolle. Tämä kuvastaa hyvin, kuinka ”pienet piirit” ovat olleet: puoliso on nopeampien kulkuvälineiden puuttuessa haettu läheltä. Sukulinjat löydät klikkaamalla pääsivulta HISTORIA-sanaa. Historia-hakemiston alta löytyy myös selvitystä Mäkimattilan tilan vaiheista ja isännistä 1500-luvulta lähtien tähän päivään sekä kolmen sukupolven sukupuu jälkeläisineen Antti ja Johanna Mäkimattilasta lähtien.

Moni on varmasti laillani miettinyt, mitä itsestä tullaan muistamaan, kun aika jättää. Totuus on, ettei sadan vuoden päästä paljoakaan. Todisteena toimikoon seuraava ajatusleikki: jos ajatellaan, että yksi sukupolvi on noin 25 vuotta, niin sata vuotta vastaa neljää sukupolvea. Meillä jokaisella on 16 esivanhempaa tuossa sukupolvessa (omat vanhemmat 2kpl, isovanhemmat 4kpl, isovanhempien vanhemmat 8kpl ja vihdoin isovanhempien isovanhemmat 16kpl). Ja nyt testi: kuinka monta pystyt edes nimeämään noista 16:sta saati tietämään heistä jotain muuta? Itselläni taitaa rajoittua Anttiin ja Johannaan ja siihen materiaaliin, mitä sivuiltamme löytyy. No, sekin on jo jotain.

Samainen ajatusleikki johtaa kuitenkin myös ajattelemaan, kuinka ainutlaatuisia ja valtavan kehitystyön tuloksia jokainen olemme. Kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin ja lasketaan yhteen tuolloiset esivanhempamme, niin meillä jokaisella on tuossa sukupolvessa miljoona esivanhempaa. Meidän jokaisen tekemiseen on siis tarvittu miljoona esiäitiä ja esi-isää! Sekin on jo jotain!

Seuramme sähköpostilistalla on jo mukavasti jäseniä, mutta lisää mahtuu. Tässä siis sinulle kotitehtävä: kysy vähintään yhdeltä sukumme jäseneltä, joko hän on listalla. Jos on, niin hienoa! Jos ei, niin kehota häntä pelottomasti liittymään ja voit kokeneena jopa näyttää, kuinka helppoa se on!

Pistäkäähän tarinoita ja tapahtumia sukuumme liittyen osoitteeseen suku@makimattila.net ja pidetään yhteyttä!

Aurinkoista ja iloista kevättä toivottaen,

Aku Mäkimattila

Sukuviesti n:o 37

Olavi ja Kaisa Pesso, Kari (vas), Kalervo, Merja ja Ulla-Maija

 

KOTISIIVU

Lapsuuden perheessäni ja vanhempieni kotiseudulla Alastarolla pullaviipale oli pullasiivu. Ja kun en kotisivua ole koskaan perustanut, olkoot tämä pieni kirjoitus Kotisiivu.

Asumme parinkymmenen omakotitaloissa vietetyn vuoden jälkeen mieheni kera aivan Turun keskustassa. Liikenne jyrisee ulkona ja kissat marisevat sisällä! (Pienempi tosin meni verkkojensa läpi kesällä täältä viidennestä parvekkeelta alas. Vain kulmahammas hävisi retkellä ja takajalassakaan ei kuvissa näkynyt pahempaa.)

Teen kävelymatkan päässä työpaikallani asiakaspalvelutyötä farmaseuttina ja arkivapainani käyn hoitokodeissa vanhempiani katsomassa, bussilla tai pyörällä. Muutoin illalla ompelen tahi ainakin luen, osan ruotsiksi, (Ahvenanmaalla aikanaan opittua).Nyt syksyllä lupaan kyllä vain kävellä jokirantoja. Huolimatta paria Kinopalatsin oopperataltioinneissa käymistäni koen olevani vähän maalaisempaa sukuhaaraa, vasta vanhempani tulleet taajamiin työn perässä.

Pitäisi kertoa jotain ns. Pesson sukuhaarasta, kerron ihan omasta ja vain omasta näkökulmastani nyt vaikka edesmenneestä Olavi-pappastani, Olavi Pessosta joka teki työtä maanviljelijänä (n.100 hehtaarin tilalla, jossa puolet metsää ja puolet peltoa, lähinnä viljatila. Olavi oli sodassa mukana, palasi ulkoisesti ehjänä. Jäi leskeksi suhteellisen nuorena yli 50v. Kun maataloon Einon taloon ei löytynyt jatkajaa, tila myytiin. Olavi-pappa muutti joskus 70-luvulla minun lapsuuden perheeni Ojaloiden (vanhempani, Ulla-Maija ja Kauko) perässä Turun seudulle, mutta Lietoon noin 10 vuodeksi ennen paluutaan Alastarolle. (Me olimme muuttaneet Perniön muutaman vuoden jälkeen Kaarinaan.)
Olavi oli toisaalta kovin yksinäinen omakotitalossaan, toisaalta hänellä oli kyky jutella vieraiden ihmisten kanssa. Sitä ominaisuutta sukulaiset toisinaan toruivatkin, mutta käydessään sotaveteraanien kuntoutuksissa hän aina tutustui ihmisiin helposti. Kuulemma tanssikin siellä kovasti. Minua hän ollessani yli parikymppinen kuljetteli sukukokouksissa mukana, kävimme Humppilassa ja Urjalassakin, ainakin joku niistä oli Lähti-kantasuvun kokous. Muistan kun hän oli vaihtanut autoon, jossa viisi vaihdetta, miten pisti minut ohittamaan ja neuvoi vaihtamaan peräti viitoselle. Pelkäsin vähän, kun en ole koskaan oikein opetellut kunnolla autoa ajamaan, mutta hänessä oli impulsiivisuutta ja rallihenkeä pikkasen. Kuulin joskus, että oli nuorena ollut hyvä piirtämään ja haikaillut merille lähtöä, jonka vanhemmat olivat kyllä kieltäneet tai jotain. Minulle hän oli lämmin ja innostava pappa vuosina, jolloin asui Turun seudulla; olinhan ensimmäinen lapsenlapsi. Ollessani puutarhatöissä Liedossa asuin hänen luonaan vähän aikaa. Samoin ylioppilaskeväänäni muistan paistaneeni munkkeja, minä, joka en helpolla leivo! (Mieheni leipoo juurileipää koneellaan…)

Ja myöhemmillä päivillä Olavi avioitui vielä jotain 80-vuotiaana Soilin kanssa Alastarolla, Soili huolehti hänestä loppuun asti.

Heidi Honkanen
Sukuseuran uusi puheenjohtaja

 

UUDET TUULET

Mäkimattilan Suku ry on siirtynyt digitaaliseen aikaan. Sukuseuran nettisivut löytyvät nyt osoitteesta www.makimattila.net. Tämä on viimeinen laajalla jakelulla lähetettävä paperinen sukuviesti. Jatkossa sukuviestit julkaistaan nettisivuillamme ja lähetetään sähköpostilla niille, jotka ovat liittyneet postituslistallemme. Näin säästämme postituskuluissa ja voimme lähettää viestejä useamminkin kuin kaksi kertaa vuodessa. Kehotankin Sinua liittymään sähköpostilistallemme. Se käy helposti kirjoittamalla sähköpostiosoitteesi nettisivujemme etusivulla löytyvään kohtaan ”Liity postituslistalle!” ja painamalla ”Liity”. Saat tämän jälkeen vahvistusviestin antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Klikkaamalla viestistä löytyvää linkkiä vahvistat liittymisesi ja olet mukana jakelussa. Mikäli et saa vahvistusviestiä, kannattaa tarkistaa roskapostikansio ja lisätä suku@makimattila.net omaan osoitekirjaan. Sivumme viestiliikenne on salattu, joten sähköpostiosoitteesi ei vuoda ulkopuolisille. Voit myöhemmin halutessasi myös aina poistua jakelusta, ellet enää halua vastaanottaa viestejä.

Mikäli sinulla ei ole sähköpostiosoitetta, voit tilata paperisen sukuviestin Heidi Honkaselta (Puh. 045 2132103).

Uudet logot on suunnitellut Maria Mäkimattila. Teema on otettu Antti Mäkimattilan M-kirjaimesta.

Nettisivuiltamme löytyy suvun historiaa, sukuseuran säännöt, hallituksen kokoonpano ja tiedot jäsenmaksun suorittamista varten (muistathan maksaa, jos tämän kauden maksu on vielä suorittamatta, sillä näillä varoilla ylläpidetään sukuseuran toimintaa ja nettisivuja), sukuviestit, pöytäkirjat ja tietoa tapahtumista. Kuten seuran säännöissä todetaan, ”Sukuseuran tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsenten keskuudessa.” Mikäli järjestät tapahtuman ja toivot sinne myös sukulaisia paikalle, haluat kertoa itsestäsi tai sukuumme liittyvistä ihmisistä/tapahtumista, perheeseesi on syntynyt uusia pienokaisia tai keskuudestamme on poistunut suvun jäseniä, haluat korjata/täydentää sivuilta löytyviä tietoja jne., voit kirjoittaa viestin osoitteeseen suku@makimattila.net ja liittää siihen myös valokuvia halutessasi. Nämä voidaan sitten julkaista nettisivuilla, sukuviestissä ja sähköpostilla postituslistalla oleville suvun jäsenille.

Ennen niin maatalousvaltainen sukumme on levittäytynyt monille eri aloille eri osiin maailmaa. Toisaalta tietotekniikka on mahdollistanut tiedon välittämisen ja yhteydenpidon reaaliaikaisesti ja näin tehnyt maailmasta ”pienemmän”. Käytetään tätä hyväksi oppiaksemme toisistamme ja historiastamme!

Aku Mäkimattila
Nettivastaava