Kesäkuun 13 pidetään Mäkimattilan Suku ry:n sukukokous Alastaron Männistön kylässä, sukumme vanhimpien jäsenten kotiseudulla. Tässä kertomuksessa kerrataan Männistön Mäkimattilan historiaa etenkin niille, joille paikallinen historia on tuntemattomampi. Kirjoitus perustuu Alastaron ja Loimaan kotiseutu- ja matkailuhankkeen loppujulkaisuun (1999). Projektiin osallistuivat Loimaan ja Alastaron seurakunnat, kunnat ja Euroopan sosiaalirahasto ESR. Hankkeen loppujulkaisun nimi on osuvasti Kotiseutulukemisto – Alastaro, Loimaa, Mellilä, Oripää. Vaikka olen syntyperäinen alastarolainen, loppuraportissa on paljon uutta paikalliseen historiaan liittyvää kulttuuriperintöä.
Sukuseura on aina luonteeltaan perinneyhdistys. Suvuissa on perinnetietoa, joka siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Aikaisemmin sukujen siirtämä perinnetieto liittyi juuri elinkeinoihin, yhteiskuntaan, uskontoon, traditioihin ja myös rakennettuun ympäristöön. Koska työtehtävät ja elinkeinot maatalouskulttuurissa siirtyivät isiltä pojille ja äideiltä tyttärille oli niillä iso merkitys, koska ei ollut muita mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja perehdyttämiseen.
Maatalousvaltaisessa kulttuurissa sukujen perinnetieto oli kriittinen selviytymiskeino. Se kertoi, miten juuri oman tilan pelloista oli mahdollista saada parempi vuodentulo, mitkä eläimet menestyivät ja mitä metsät ja kalavedet tarjosivat. Maanviljelys ja karjanhoito opittiin kotona ja lähipiirissä kaikki hankkivat tulonsa maataloudesta. Sukuihin kerääntynyt perinnetieto oli siten erityisen arvokasta. Perinnetietoa tallennetaan ahkerasti. Myös nykyisen Loimaan kaupungin toimesta on mahdollisuus arkistoida aikakausille tyypillistä materiaalia tulevaisuuden tutkijoiden käyttöön. Mäkimattilan sukuun liittyy tiettävästi yksi arkisto, johon arkistokelpoinen materiaali on edelleenkin tervetullutta.
Perinnetieto voi olla arvokasta. Business-maailmassakin on havaittu miten perinnetieto voi olla nk. hiljaista tietoa (tacit knowledge). Hiljainen tieto on jotain mikä opitaan pitkän ajan kokemuksista. Hiljaista tietoa on vaikea muuttaa helposti ilmaistavaan kirjalliseen muotoon.
Suomessa kaupungistuminen, maaltamuutto ja maastamuutto sekä elinkeinoelämän rakennemuutokset autioittivat maaseudun. Aiempi suku- ja perhekeskeinen talonpoikaiskulttuuri on nykyisin käytännössä hävinnyt. Lounais-Suomessa maaseudun suuri tyhjeneminen ajoittui erityisesti 1900-luvun viimeisille vuosille. Kun aloitin kansakoulun 1960 oli Alastarolla vielä yli 5000 asukasta. Nykyisin Alastarolla asuu vain noin 20% aiemmasta asukasmäärästä ja niistäkin yli puolet on vanhusväestöä. Ennen oli kansakoulu joka kylässä ja jos meni keskikouluun tai Loimaalle lukioon kulkivat linja-autot päivittäin pitäjästä toiseen ja kylistä kirkoille.
Vuonna 1960 Suomi oli vielä yli 50% väestöltään maatalousmaa, nyt perheviljelmiä ei käytännössä enää ole. Samanlainen kehitys on tapahtunut myös muissa länsimaissa. Lounais-Suomen elinkeinorakenteet ja maatalous muuttuivat totaalisesti vain muutamassa vuosikymmenessä. Sukuihin ei enää kerry paikallista perinnetietoa eikä se enää liity maaseudun työkulttuureihin. Ehkä kaiken kaikkiaan suomalaisen maaseudun muutos on meille 50-lukulaisille se kaikkein merkittävin ja koko elinkaaremme merkittävin muutos.
Kun olen tehnyt työuran kansainvälisissä tehtävissä olen tavannut paljon samanlaisia kohtalotovereita, kollegoita ja muita satunnaisia ohikulkijoita. Kansalaisuudesta riippumatta moni kollega on kertonut myös olevansa syntyjään maalaiskylästä tai talonpoikaiskulttuurista. Kyse on siis globaalista yhden sukupolven yli ulottuvasta muutoksesta.
Männistön Mäkimattila
Männistön kylä sijaitsee historiallisesti keskeisellä Lounais-Suomen alueella, johon asutus on levinnyt Loimijoen alajuoksulta. Maanviljelyksen alettua asuinrakennukset sijaitsivat enimmäkseen kylätonteilla, joita esimerkiksi nykyisen Alastaron ja Loimaan alueella 1600-luvun alussa tunnetaan yhteensä 79 kylää. Muu maa-alue oli kruunun hallinnassa. Männistön nk. kylätontti sijaitsi pienellä mäellä Loimijokea seurailevan Vampulaan johtovan maantien varrella. 1900-luvulla kylän eteläiset osat ovat jääneet Alastaron keskustan alle, mutta kylän pohjoispuoli on säilyttänyt alkuperäisen kylärakenteen. Männistö ja läheinen Ilolan kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1413 ja ne ovat vanhan Suur-Loimaan vanhimmat kylät, jotka ovat syntyneet ensimmäisinä nykyisen asutuksen levitessä Ala-Satakunnasta Loimijokilaakson yläjuoksun suuntaan. Männistön kylässä oli kolme kantatilaa Heikkilä, Mattila ja Yrjölä. Näistä Mattila oli Ruotsi-Suomen Henkirakuunarykmentin everstiluutnantin komppanian rustholli N:o 57.
Mäkimattilan tila syntyi kun Mattilan kantatila jaettiin kahteen osaan, jolloin syntyivät Mäkimattilan ja Kylä-Mattilan tilat.
Mäkimattilan rakennukset siirrettiin nykyisille paikoilleen Oripää-Huittinen tien mutkaan vuoteen 1771 mennessä. Siirron jälkeen tilan nimeksi tuli Mäkimattila ja vanhalle kylätontille jäänyt osa sai nimen Kylä-Mattila.
Mäkimattilassa on säilynyt huomattavan vanhoja rakennuksia. Tilan 36 metriä pitkä päärakennus on valmistunut vuonna 1858. Nk. pykninki on tehty vuotta aikaisemmin. Empire-tyylisessä päärakennuksessa on keskeissaliin perustuva pohjakaava. Se on jokseenkin poikkeus, koska tyypillisen rivimäisen talonpoikaisrakennuksen pohjakaava sisälsi tuvan ja pirtin rakennuksen päädyissä kamarien ollessa keskellä porstuaa vastapäätä. Rakennusten laudoitukset friiseissä ja ikkunoissa ovat olleet aikaansa nähden taidokkaita.
Tiilirakenteinen navetta on tehty vuosina 1897 – 98. Vilja-aitoista toinen on 1700-luvulta ja toinen 1900-luvun alusta. Tilaan on 1800-luvulla yhdistetty Yrjölän kantatilan tilukset eli Iso-Yrjölä ja Vähä-Yrjölä.
Rakennus on maisemallisesti upealla paikalla Loimijokilaakson viljelyaukeiden keskellä. Se on rakennushistoriallisesti arvokas, suojeltu ja ehjä vauraasta talonpoikaishistoriasta kertova miljöökohde.
Männistön kylässä ja sen naapurikylässä Mälläisissä on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Löytöjen perusteella seudulla on ollut ajoittaista asutusta jo 7000 – 5100 eKr. Kampakeraamisen kulttuurin löydöksiä on myös ajalta 2400 eKr. Asutusta on enimmäkseen ajoilta, jolloin ilmasto on ollut huomattavasti nykyistäkin lämpimämpi. Välillä tapahtuneiden kylmempien jaksojen aikana asutus on kadonnut. Geologisesti Varsinais-Suomen Saviseudun alue on entistä merenpohjaa. Historiallisen ajanjakson alussa Loimijokilaakso Männistön kylän kohdalla on muodostanut järven, jonka rantakallioilla olleita rakennelmia, asuinpaikkoja ja hautaröykkiöitä tunnetaan useita.
Oheisissa kuvissa näkyy Männistön Mäkimattilan pihapiiriä 1920-luvulta.
Ennakkotietona kerron, että säännönmukainen Mäkimattilan suvun kokous pidetään Mäkimattilan tilalla vuoden 2026 13. kesäkuuta lauantaina. Varatkaa mahdollisuuksien mukaan aika jo nyt kalentereihinne. Tapahtumasta kerrotaan enemmän kevään aikana.
Kokouksen tarkoitus on olla tietysti myös sukutapaaminen, missä tavataan lähemmin ja voidaan päivittää tietoja.
Tilaisuus on kaavailtu ulkoilmatapahtumaksi. Olemme varanneet tietysti katoksia ruokailua varten.
Mäkimattilan tila valikoitui tapaamisen paikaksi siksi, että se on ALKUPISTE ja monille tutustumaton paikka.
Tässä yhteydessä toivotan koko hallituksen puolesta hyvää itsenäisyyspäivää, – joulua ja – uutta vuotta 2026!
Sukuseuraterveisin Heikki Varantola
060924 Turku
Singer-ompelukoneen tarina
Tarina alkaa isovanhempieni Martta Mäkimattilan ja Paavo Oskari Rautalan avioiduttua ja ryhdyttyä viljelemään Kalasen tilaa Alastaron Suutarlassa 1911.
Tilalla oli paljon eri alojen työntekijöitä esim. karjanhoitoon, keittiötyön, puutarhan ja peltotyön tekijöitä, joten ompelukonetta tarvittiin, kun kaikki tehtiin itse: takit, liinavaatteet ja pian myos kasvavalle perheelle lastenvaatteita.
Ankarin ja suuritöisin projekti oli Talvisodan alkaessa. Sodan jaloista Karjalasta ja Inkerinmaalta siirtyi väkeä evakkona Alastarollekin.
Äitini kotiin Kalaselle tuli mm. kaksi perhettä Inkerinmaalta. He asettuivat ns. ”muorin puolelle”, toiseen piharakennukseen. Äitini kertomaa: Ensimaisenä aamuna pitkän, raskaan ja vaarallisenkin evakkomatkan päätteeksi päästyään turvallisesti asettumaan, perheen isä heräsi aamulla ja huomasi huoneen nurkassa Singerin. Siitä jalansijalta hän ilmoitti:” Olen räätäl, haluan tehdä tyotä, ommella, antakaa tehtäviä.”
Kyllähän ommeltavaa riitti; sota-aika ja pulaa kaikesta, vaatteita korjattava, uudistettava uuteen käyttöön, siis tuunattava. Ja alkoi myos iso projekti: Isoisälläni Paavolla oli kontakteja Helsinkiin ja Osuuskauppoihin ja löytyi valkoista kangasta. Siita alkoi urakka. Äitini kertoi, että aamuvarhaisesta iltamyöhään Singer surrasi, kun räätäli Maidell valmisti lumipukuja Suomen armeijalle.
Sodan jälkeen alkoivat Singerille verkkaisemmat ajat. Pientä kotitarveompelua. Muistan kyllä, kuinka vielä 1950-luvun alkupuolella isovanhempien kotiin tuli kirkonkylältä rouva Aino, joka teki kaikille uudet takit ja muuta ompelua. Singerilllä tyttärentyttäret ompelivat muodikkaat kesämekot. Sitten seurasi lastenlasten lastennukenvaateverstaita viidennen polven pikkutytöillekin.
Ahkerasti surrannut Singer on jo saavuttanut 100 vuoden iän ja on nyt arvoisessaan ymparistössä Loimaan Kurkijoki-museossa (https://www.museotnyt.fi/kurkijoki-museo/).
Moneen on Singer taipunut.
Kotiseudulle rauhallisia ja leppoisia aikoja!
Marjatta Koho
Marjaana-täti Ilolansalossa
Olen soittanut Turun Sotaveteraaniorkesterissa (nykyään – Veteraaniperinneorkesteri) jo useamman vuoden ja nyt viime vuosina toiminut sen kapellimestarina.
Olimme esiintyneet Salossa Ilolansalon palvelutalossa useaan otteeseen enkä ollut mitenkään mieltänyt, että tätini Marjaan Löfberg oli samassa talossa vaikka tavallaan tiesin asian.
Sitten tuli taas keikka Ilolansaloon ja tällä kerralla varasin aikaa tapaamiseen.
Löysin Marjaana-tädin helposti ja me istuimme sitten pari tuntia hänen huoneistossaan jutellen kaiken maailman asioista mutta tietysti pääasiassa suvun tapahtumista.
Marjaana sanoi odottaneensakin minua ja huomanneen minun toimivan kapellimestarina.
Keskustelu meni sitten myös musiikkiin ja meidän ohjelmaamme saman päivän kahvikonsertissa. Meillä oli ohjelmassa valsseja ja Marjaana kysyi, onko mukana ”Syysunelmia”-valssi. Ei ollut ,mutta sanoin, että kyllä meillä on nuotit olemassa. Valssi oli kuulemma Marjaanan ja Timon häävalssi ja hänen suuresti rakastamansa.
Minä lupasin ottaa valssin seuraavaan kertaan mukaan ja soitattaa sen hänelle.
Valitettavasti aika pian tämän tapahtuman jälkeen sain suruviestin Marjaanan kuolemasta (96v. iässä). Aion kuitenkin täyttää lupauksen ottamalla ”Syysunelmia”-valssin seuraavaan Ilolansalon konserttiin.
31.8.2025 oli Säkylässä serkkuni Marja Vaarainmaan (os. Sumiala) 80v. syntymäpäiväjuhla. Siellä oli monen muotoista keskustelua, missä tuli esiin myös Marjaanan tapaaminen ja hänen musiikkitoiveensa. Tähän Marja totesi ”Syysunelmia”- kappaleen olleen hänenkin häävalssinsa.
”Syysunelmia”- valssin on säveltänyt britti Archibald Joyce v.1908. Sitä on soitettu tänä vuonna jostain syystä normaalia enemmän muistojen bulevardilla ja erilaisissa toivekonserteissa.
Kappaleen tekee erikoiseksi myös se, että se kuului White Linen Titanic-laivan orkesterin ohjelmaan v.1912 ja selvitysten perusteella on todettu, että salonkiorkesteri soitti sitä eikä ”Sua kohti Herrani”- kappaletta kuten yleisesti ajatellaan.
Omalta osaltani täytän Marjaanan toiveen seuraavassa Ilolansalon konsertissa.
Aika: Maanantai 23.10.2025 klo 19:00 alkaen Paikka: Videoneuvottelu Osallistujat: Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Simo Mäkimattila, Heikki Varantola
Käsitellyt asiat:
Käsitellyt asiat:
Kokouksen avaus
Koollekutsuja avasi kokouksen klo 19:00.
Laillisuus ja päätösvaltaisuus
Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.
Esityslistan hyväksyminen
Esityslista hyväksyttiin.
Ilmoitusasiat
Ei ilmoitusasioita
Sukukokous 2026
Alastarolla Mäkimattilan tilan pihalla lauantaina 13.6.2026.
Vessat?
Järjestelyt
Osallistujamäärä
Varaudutaan 50 henkilöön
Tarjoilun hoitaa Kössin pitopalvelu Oripäästä (25€:n menu)
Teltta
Liekkitiimi (Jokioinen)
60 hengen teltta tuoleilla, esiintymis- ja tarjoilutilalla
Hinta 650€ (ALV?)
Lopullista tarjousta ei ole vielä tullut
Tilaisuus on Liekkitiimin kalenterissa, mutta jatketaan yhteydenpitoa
Liekkitiimi keskustelee Kössin kanssa tarjoilutilasta
Lounais-Suomen pelastusalan liitto (Turku) (reservi)
Vuosi on lopuillaan ja taas jännittää, onko jouluna lunta. Olen kuluneen vuoden aikana päässyt hieman tutustumaan sukututkimukseen ja ajattelin jakaa muutaman sanasen aiheesta.
Tekniikka avaa uudenlaista tehokkuutta myös sukututkimukseen. Jotkin sukummekin jäsenetkin ovat tehneet geenitestin, jonka tuloksena näkee, mistä päin maailmaa oma geeniperimä ovat peräisin. Itse asiassa sen avulla voi jopa nähdä, mitä reittiä esivanhempamme ovat päätyneet Afrikasta Suomeen. Ovatko he tulleet esim. Länsi-Euroopan kautta vai kiertääkö reitti kauempaa Aasiasta. Testi ei pysty näyttämään aivan kaikkea vaan nainen pystyy seuraamaan äitien linjaa (XX) ja mies isien (XY), mutta tällä menetelmällä päästään siis aivan ensimmäisiin ihmisiin saakka, mikä on uskomatonta. Välillä testit tuottavat myös yllätyksiä ja niiden avulla saattaa löytyä uusia sukulaisia, esim. sisaruksia, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiedetty.
Kuten tiedetään Suomessa ja maailmalla on paljon ihmisiä, jotka harrastavat sukututkimusta. Nyt netistä löytyy palveluita, kuten Geni ja MyHeritage, joissa käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat sukulaissuhteitaan muille. He käyvät läpi digitoituja asiakirjoja (esim. kirkonkirjoja) ja yhdistelevät niiden tiedonmurusista, kuten nimistä, syntymävuosista ja -paikoista, karttaa esivanhemmistamme ja historiastamme. Sukututkimusta harrastava ystäväni haki minulle Genistä kaikkien neljän isovanhempani sukupuut. Yhden isovanhempani juuret juonsivat Euroopan kuninkaallisiin ja koska heidän osaltaan sukututkimusta on ymmärrettävästi tehty enemmän, juontavat sukujuuret jopa 400-luvulle asti.
Alla on Genistä löytyvä sukupuuni sukuseuramme osalta ja siinäkin on tähän mennessä päästy jo 1500-luvulle asti:
2. Heikki Juhani Mäkimattila s. 30. tammikuuta 1943, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 14. toukokuuta 2007
3. Oiva Heikki Mäkimattila s. 10. elokuuta 1904, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 1. huhtikuuta 1972, Luonnonmaa, Naantali, Finland (Suomi)
4. Paul Erkki Antinpoika Mäkimattila s. 4. helmikuuta 1866, Mäkimattila, Männistö, Loimaa, Finland (Suomi); k. 2. huhtikuuta 1925, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
5. Antti Antinpoika Mäki-Mattila s. 25. toukokuuta 1833, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 24. lokakuuta 1898, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
6. Anders Eriksson Mäki-Mattila s. 10. elokuuta 1808, Alastaro, Finland (Suomi); k. 7. joulukuuta 1837
7. Erik Andersson Mäki-Mattila s. 17. huhtikuuta 1772; k. 7. heinäkuuta 1809, Alastaro, Männistö.
8. Antti Heikinpoika Mäki-Mattila s. 23. marraskuuta 1746, Paavola, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1807, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
9. Heikki Yrjönpoika Mattila s. 11. heinäkuuta 1712, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 3. maaliskuuta 1779, Mattila, Männistö, Alastaro, Loimaa, Finland (Suomi)
10. Yrjö Martinpoika Paavola s. 1680, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1740, Honkilahti, Finland (Suomi)
11. Martti Simonpoika Paavola s. ennen vuotta 1651, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi); k. maaliskuussa 1727, Paavola, Honkilahti, Honkilahti, Finland (Suomi)
12. Simo Timonpoika Tuomola s. noin 1620; k. 28. kesäkuuta 1691, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)
13. Timo Yrjönpoika Rekola s. noin ennen vuotta 1580; k. vuoden 1638 jälkeen, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)
Päädyin sattumalta sukunne nettisivuille Vainio-sukua selvitellessäni ja havaitsin Irja Eeva Ainikki Mäkimattilan äidin, Suoma Amandan, tiedoissa ristiriitaa omiin tutkimuksiini nähden ja päätin raportoida asiasta, jos vaikka haluatte muuttaa jotakin.
Suoma Amanda ei ole syntynyt Keikyässä, eikä ole ollut syntyessään Krenkku.
Hän on syntynyt 22.3.1897 Huittisissa vanhempinaan Meskalan Urpon talon Ojalan torpan torppari Frans Ojala ja tämän vaimo Matilda Aaprahamintytär.
Huittinen syntyneet 1893 – 1907, kuva 159, s. 320
Huittinen rippikirja 1894 – 1903, kuva 43, s. 1037, AP_III, Meskala, Urpo, Ojalan torppa
Suoma Amandan isä Frans lunasti Ojalan torpan ja hänestä tuli talollinen, mutta kesällä 1904 perhekunta kuitenkin muutti Huittisista Vampulaan, jossa Frans ryhtyi 1/3-manttaalin talon, Krenkun, isännäksi. Suoma Amanda oli tällöin 7-vuotias.
Huittinen rippikirja 1903 – 1912, kuva 300, s. 1314, AP_III I Aa:49
Huittinen muuttaneet 1893 – 1912, kuva 65, s. 118
Muuttotiedoissa perheen sukunimi on vielä Ojala. Perheen kaksi vanhinta lasta ovat jo konfirmoituja ja saaneet oman rivin muuttokirjaan. Äidin nimeä ei jostakin syystä ole merkitty. Vampulaan saapuneissa äitikin on mukana ja ilmi käy myös sijainti Vampulan rippikirjassa, sivulle 542.
Vampula muuttaneet 1890 – 1904, kuva 40, s. 75
Vampula rippikirja 1901 – 1911, kuva 545, s. 542, Vampula, Krenkku 1/3 mtl
Seuraavassa rippikirjajaksossa on Krenkun talon sivulla merkintä Suoma Amandan lähdöstä naimisiin Alastaron Mäkimattilaan.
Vampula rippikirja 1912 – 1922, kuva 521, s. 516, Vampula, Krenkku 1/3 mtl
