Lukijoille,
Liekö sattumaa vai onko kyseessä ikäkausi-ilmiö, kun tämä Mäkimattilan Sukuviesti kertoo kolmesta arkistointi- ja museointihankkeesta suvussamme.
Syksyllä 2023 Jaakko ja Tuulikki Mäkimattilan harrastuksista ja elämäntyöstä syntynyt arkistokelpoinen materiaali talletettiin Loimaan kotiseutuarkistoon. Kyseessä on sukua sivuavaa pääosin Alastarosta kertovaa aineistoa, joista vanhimmat ovat perintöä jo isoisiämme edeltävältä ajalta. Vuosiluvuissa aineiston vanhimmat dokumentiit asettuvat aivan 1900 luvun alkuun. Vanhempieni sukupolvi oli säästänyt lähes kaiken, joten arkistokelpoisen materiaalin seulominen vei aikaa. Onneksi kotiseutuarkisto on kiinnostunut myös ajallisesti ja paikallisesti tyypillisten elämäntapojen ja henkilökohtaisten kokemusten tallentamisesta, mikä oli helpotus arkiston kasaamisessa. Isäni oli museo- ja kotiseutumies, joka keräsi kaikkea paikallishistoriaa ja julkaisi Alastaro-aiheisia kirjoja. Arkistoon tutustumalla saa nyt näkymän myös materiaaliin, jota isä keräsi aikalaisiltaan tai oli saanut perintönä suvussa. Oletettavasti ainakin osa on nyt uniikkia, koska alkuperäinen materiaali on nykyisin vaikeammin jäljitettävissä.
Elokuussa siirrettiin Tuulikki Mäkimattilan opiskelu- ja opetustyöstään keräämää materiaalia Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon avoimen tiedon keskukseen, joka sijaitsee Jyväskylän Yliopistossa ja kuuluu siellä Kulttuuri- ja luonnonperintökeskukseen. Äitini opiskeli Jyväskylän kasvatusopillisessa Korkeakoulussa, joka nykyään on Jyväskylän yliopisto. Aineisto koostuu opettajakoulutuksesta vuonna 1949, harjoitustöistä, käsityö- ja opinnäytetöistä.
Tuulikki Mäkimattila toimi Alastarolla peruskoulun opettajana yli 40 vuotta ja keräsi aikansa oppilaista paitsi luokkakuvat myös julkaistuja tietoja leikekirjoiksi. Kuvauksia koululaitoksesta ja opettajan työstä on paljon.
Suomessa siirryttiin 70-luvulla kansakoulusta peruskouluun, jolloin tuli mahdollisuus lisäkoulutukseen. Äitini erikoistui peruskoulunopettajaksi taideaineissa ja matematiikassa, koska entisistä luokanopettajista tuli aineopettajia.
Äiti oli Loimaan taideseuran jäsen ja siltä osin taidetta ja muita harrastuksia on tallennettu kotiseutuarkistoon.
Marraskuussa 2023 siirrettiin Kerttu Mäkimattilalta periytyviä tekstiilitöitä ja kudontaa Suomen Käsityömuseoon. Matkasta, jolle osallistuivat Maria Mäkimattila, Mari Virtanen ja Tiina Nepponen on Mari kirjoittanut suvun Facebook-sivuille elävän kertomuksen kuvien kera.
Kerttu Mäkimattilan tekstiilityöstä on loimaalainen Raija Kouri kirjoittanut laajan artikkelin Saviseudun Joululehteen, joka on mukana tässä sukuviestissä. Käsityömuseolle esitettiin toive saada aikaan aiheeseen liittyvä näyttely. Ehkäpä seuraavaksi saadaan nähdä Kerttu Mäkimattilan alastarolaisen tekstiilityön erikoisnäyttely.
Simo Mäkimattila
Muistelu osallistumisesta todennäköisesti Kertunpirtin viimeiseltä kutomakurssilta
Oli ehkä vuosi 1961 jolloin olin noin 9-vuotias. Olimme tätini Riikka Jaakkolan, silloin vielä Mäkimattila, Kerttu-tädin kurssilla. Yövyin isovanhempien luona, joka oli silloin myös tädin koti. Tädin kanssa kuljimme polkupyörillä Kertunpirtille jonne matkaa oli noin 2-3 kilometriä.
Astuessani sisälle Kertunpirttiin oli ensin pieni eteinen josta avautui ovi kutomotilaan. Ovesta oikealle oli muuri, jota lämmitettiin talviaikaan. Oven ja muurin väliin jäi tila, johon mahtui pienet kangaspuut. Merkkiä en muista mutta työleveys niissä oli noin 60-80 senttiä. Näissä puissa sain kutoa. En muista oliko äiti antanut langat. Kerttu-tädin kanssa yhdessä suunnittelimme mallin, loimme loimen sekä laitoimme puihin. Sain kutoa!
Sitä en muista, oliko paikalla muita kutojia tätini lisäksi. On mahdollista, että kyseinen kesä oli viimeinen jolloin Kerttu-täti piti kurssia.
Muurin toisella puolelta meni ovi pieneen ”keittiöön”, jossa äitini, Hanna-Maija Nepposen s. Mäkimattila kertomana opiskeltiin teoriaa.
Pääsin myös Kerttu-tädin kanssa käymään hänen kodissaan, joka oli noin sadan metrin päässä. Pienestä tytöstä oli jännittävää mennä tädin kanssa ”metsäpolkua”. Kerttu-täti tuntui lämpöiseltä ihmiseltä, joka otti lapsen huomioon. Häneen olisi ollut mielenkiintoista tutustua paremmin.
Pieni asia on myös jäänyt mieleen. Isovanhempani olivat tarkkoja rahasta. Yhtenä päivänä sain hakea kaupasta tikkarin. Se oli Lollipop-niminen ja maksoi 10 penniä.
Oman mummuni luona sain myöhemmin kutoa tyynyliinakankaan, joka on edelleen valmistamatta.
Kiitollisena edellisiä sukupolvia muistaen Maria Virtanen
Kerttu Mäkimattilan Kalle-veljen tyttärentytär
Mäkimattilan suku ry:llä on nyt oma suljettu Facebook-ryhmä, jossa voidaan jutustella ja jakaa kokemuksia ja tietoa. Liittyessäsi sinulta kysytään, mitä kautta kuulut sukuun. Tämän avulla varmistamme, että ryhmässä on vain sukumme jäseniä. Liity mukaan painamalla alla olevaa logoa!
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille sukumme jäsenille!
