Ennakkotietona kerron, että säännönmukainen Mäkimattilan suvun kokous pidetään Mäkimattilan tilalla vuoden 2026 13. kesäkuuta lauantaina. Varatkaa mahdollisuuksien mukaan aika jo nyt kalentereihinne. Tapahtumasta kerrotaan enemmän kevään aikana.
Kokouksen tarkoitus on olla tietysti myös sukutapaaminen, missä tavataan lähemmin ja voidaan päivittää tietoja.
Tilaisuus on kaavailtu ulkoilmatapahtumaksi. Olemme varanneet tietysti katoksia ruokailua varten.
Mäkimattilan tila valikoitui tapaamisen paikaksi siksi, että se on ALKUPISTE ja monille tutustumaton paikka.
Tässä yhteydessä toivotan koko hallituksen puolesta hyvää itsenäisyyspäivää, – joulua ja – uutta vuotta 2026!
Sukuseuraterveisin Heikki Varantola
060924 Turku
Singer-ompelukoneen tarina
Tarina alkaa isovanhempieni Martta Mäkimattilan ja Paavo Oskari Rautalan avioiduttua ja ryhdyttyä viljelemään Kalasen tilaa Alastaron Suutarlassa 1911.
Tilalla oli paljon eri alojen työntekijöitä esim. karjanhoitoon, keittiötyön, puutarhan ja peltotyön tekijöitä, joten ompelukonetta tarvittiin, kun kaikki tehtiin itse: takit, liinavaatteet ja pian myos kasvavalle perheelle lastenvaatteita.
Ankarin ja suuritöisin projekti oli Talvisodan alkaessa. Sodan jaloista Karjalasta ja Inkerinmaalta siirtyi väkeä evakkona Alastarollekin.
Äitini kotiin Kalaselle tuli mm. kaksi perhettä Inkerinmaalta. He asettuivat ns. ”muorin puolelle”, toiseen piharakennukseen. Äitini kertomaa: Ensimaisenä aamuna pitkän, raskaan ja vaarallisenkin evakkomatkan päätteeksi päästyään turvallisesti asettumaan, perheen isä heräsi aamulla ja huomasi huoneen nurkassa Singerin. Siitä jalansijalta hän ilmoitti:” Olen räätäl, haluan tehdä tyotä, ommella, antakaa tehtäviä.”
Kyllähän ommeltavaa riitti; sota-aika ja pulaa kaikesta, vaatteita korjattava, uudistettava uuteen käyttöön, siis tuunattava. Ja alkoi myos iso projekti: Isoisälläni Paavolla oli kontakteja Helsinkiin ja Osuuskauppoihin ja löytyi valkoista kangasta. Siita alkoi urakka. Äitini kertoi, että aamuvarhaisesta iltamyöhään Singer surrasi, kun räätäli Maidell valmisti lumipukuja Suomen armeijalle.
Sodan jälkeen alkoivat Singerille verkkaisemmat ajat. Pientä kotitarveompelua. Muistan kyllä, kuinka vielä 1950-luvun alkupuolella isovanhempien kotiin tuli kirkonkylältä rouva Aino, joka teki kaikille uudet takit ja muuta ompelua. Singerilllä tyttärentyttäret ompelivat muodikkaat kesämekot. Sitten seurasi lastenlasten lastennukenvaateverstaita viidennen polven pikkutytöillekin.
Ahkerasti surrannut Singer on jo saavuttanut 100 vuoden iän ja on nyt arvoisessaan ymparistössä Loimaan Kurkijoki-museossa (https://www.museotnyt.fi/kurkijoki-museo/).
Moneen on Singer taipunut.
Kotiseudulle rauhallisia ja leppoisia aikoja!
Marjatta Koho
Marjaana-täti Ilolansalossa
Olen soittanut Turun Sotaveteraaniorkesterissa (nykyään – Veteraaniperinneorkesteri) jo useamman vuoden ja nyt viime vuosina toiminut sen kapellimestarina.
Olimme esiintyneet Salossa Ilolansalon palvelutalossa useaan otteeseen enkä ollut mitenkään mieltänyt, että tätini Marjaan Löfberg oli samassa talossa vaikka tavallaan tiesin asian.
Sitten tuli taas keikka Ilolansaloon ja tällä kerralla varasin aikaa tapaamiseen.
Löysin Marjaana-tädin helposti ja me istuimme sitten pari tuntia hänen huoneistossaan jutellen kaiken maailman asioista mutta tietysti pääasiassa suvun tapahtumista.
Marjaana sanoi odottaneensakin minua ja huomanneen minun toimivan kapellimestarina.
Keskustelu meni sitten myös musiikkiin ja meidän ohjelmaamme saman päivän kahvikonsertissa. Meillä oli ohjelmassa valsseja ja Marjaana kysyi, onko mukana ”Syysunelmia”-valssi. Ei ollut ,mutta sanoin, että kyllä meillä on nuotit olemassa. Valssi oli kuulemma Marjaanan ja Timon häävalssi ja hänen suuresti rakastamansa.
Minä lupasin ottaa valssin seuraavaan kertaan mukaan ja soitattaa sen hänelle.
Valitettavasti aika pian tämän tapahtuman jälkeen sain suruviestin Marjaanan kuolemasta (96v. iässä). Aion kuitenkin täyttää lupauksen ottamalla ”Syysunelmia”-valssin seuraavaan Ilolansalon konserttiin.
31.8.2025 oli Säkylässä serkkuni Marja Vaarainmaan (os. Sumiala) 80v. syntymäpäiväjuhla. Siellä oli monen muotoista keskustelua, missä tuli esiin myös Marjaanan tapaaminen ja hänen musiikkitoiveensa. Tähän Marja totesi ”Syysunelmia”- kappaleen olleen hänenkin häävalssinsa.
”Syysunelmia”- valssin on säveltänyt britti Archibald Joyce v.1908. Sitä on soitettu tänä vuonna jostain syystä normaalia enemmän muistojen bulevardilla ja erilaisissa toivekonserteissa.
Kappaleen tekee erikoiseksi myös se, että se kuului White Linen Titanic-laivan orkesterin ohjelmaan v.1912 ja selvitysten perusteella on todettu, että salonkiorkesteri soitti sitä eikä ”Sua kohti Herrani”- kappaletta kuten yleisesti ajatellaan.
Omalta osaltani täytän Marjaanan toiveen seuraavassa Ilolansalon konsertissa.
Aika: Maanantai 23.10.2025 klo 19:00 alkaen Paikka: Videoneuvottelu Osallistujat: Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Simo Mäkimattila, Heikki Varantola
Käsitellyt asiat:
Käsitellyt asiat:
Kokouksen avaus
Koollekutsuja avasi kokouksen klo 19:00.
Laillisuus ja päätösvaltaisuus
Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.
Esityslistan hyväksyminen
Esityslista hyväksyttiin.
Ilmoitusasiat
Ei ilmoitusasioita
Sukukokous 2026
Alastarolla Mäkimattilan tilan pihalla lauantaina 13.6.2026.
Vessat?
Järjestelyt
Osallistujamäärä
Varaudutaan 50 henkilöön
Tarjoilun hoitaa Kössin pitopalvelu Oripäästä (25€:n menu)
Teltta
Liekkitiimi (Jokioinen)
60 hengen teltta tuoleilla, esiintymis- ja tarjoilutilalla
Hinta 650€ (ALV?)
Lopullista tarjousta ei ole vielä tullut
Tilaisuus on Liekkitiimin kalenterissa, mutta jatketaan yhteydenpitoa
Liekkitiimi keskustelee Kössin kanssa tarjoilutilasta
Lounais-Suomen pelastusalan liitto (Turku) (reservi)
Vuosi on lopuillaan ja taas jännittää, onko jouluna lunta. Olen kuluneen vuoden aikana päässyt hieman tutustumaan sukututkimukseen ja ajattelin jakaa muutaman sanasen aiheesta.
Tekniikka avaa uudenlaista tehokkuutta myös sukututkimukseen. Jotkin sukummekin jäsenetkin ovat tehneet geenitestin, jonka tuloksena näkee, mistä päin maailmaa oma geeniperimä ovat peräisin. Itse asiassa sen avulla voi jopa nähdä, mitä reittiä esivanhempamme ovat päätyneet Afrikasta Suomeen. Ovatko he tulleet esim. Länsi-Euroopan kautta vai kiertääkö reitti kauempaa Aasiasta. Testi ei pysty näyttämään aivan kaikkea vaan nainen pystyy seuraamaan äitien linjaa (XX) ja mies isien (XY), mutta tällä menetelmällä päästään siis aivan ensimmäisiin ihmisiin saakka, mikä on uskomatonta. Välillä testit tuottavat myös yllätyksiä ja niiden avulla saattaa löytyä uusia sukulaisia, esim. sisaruksia, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiedetty.
Kuten tiedetään Suomessa ja maailmalla on paljon ihmisiä, jotka harrastavat sukututkimusta. Nyt netistä löytyy palveluita, kuten Geni ja MyHeritage, joissa käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat sukulaissuhteitaan muille. He käyvät läpi digitoituja asiakirjoja (esim. kirkonkirjoja) ja yhdistelevät niiden tiedonmurusista, kuten nimistä, syntymävuosista ja -paikoista, karttaa esivanhemmistamme ja historiastamme. Sukututkimusta harrastava ystäväni haki minulle Genistä kaikkien neljän isovanhempani sukupuut. Yhden isovanhempani juuret juonsivat Euroopan kuninkaallisiin ja koska heidän osaltaan sukututkimusta on ymmärrettävästi tehty enemmän, juontavat sukujuuret jopa 400-luvulle asti.
Alla on Genistä löytyvä sukupuuni sukuseuramme osalta ja siinäkin on tähän mennessä päästy jo 1500-luvulle asti:
2. Heikki Juhani Mäkimattila s. 30. tammikuuta 1943, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 14. toukokuuta 2007
3. Oiva Heikki Mäkimattila s. 10. elokuuta 1904, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 1. huhtikuuta 1972, Luonnonmaa, Naantali, Finland (Suomi)
4. Paul Erkki Antinpoika Mäkimattila s. 4. helmikuuta 1866, Mäkimattila, Männistö, Loimaa, Finland (Suomi); k. 2. huhtikuuta 1925, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
5. Antti Antinpoika Mäki-Mattila s. 25. toukokuuta 1833, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 24. lokakuuta 1898, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
6. Anders Eriksson Mäki-Mattila s. 10. elokuuta 1808, Alastaro, Finland (Suomi); k. 7. joulukuuta 1837
7. Erik Andersson Mäki-Mattila s. 17. huhtikuuta 1772; k. 7. heinäkuuta 1809, Alastaro, Männistö.
8. Antti Heikinpoika Mäki-Mattila s. 23. marraskuuta 1746, Paavola, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1807, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)
9. Heikki Yrjönpoika Mattila s. 11. heinäkuuta 1712, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 3. maaliskuuta 1779, Mattila, Männistö, Alastaro, Loimaa, Finland (Suomi)
10. Yrjö Martinpoika Paavola s. 1680, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1740, Honkilahti, Finland (Suomi)
11. Martti Simonpoika Paavola s. ennen vuotta 1651, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi); k. maaliskuussa 1727, Paavola, Honkilahti, Honkilahti, Finland (Suomi)
12. Simo Timonpoika Tuomola s. noin 1620; k. 28. kesäkuuta 1691, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)
13. Timo Yrjönpoika Rekola s. noin ennen vuotta 1580; k. vuoden 1638 jälkeen, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)
Päädyin sattumalta sukunne nettisivuille Vainio-sukua selvitellessäni ja havaitsin Irja Eeva Ainikki Mäkimattilan äidin, Suoma Amandan, tiedoissa ristiriitaa omiin tutkimuksiini nähden ja päätin raportoida asiasta, jos vaikka haluatte muuttaa jotakin.
Suoma Amanda ei ole syntynyt Keikyässä, eikä ole ollut syntyessään Krenkku.
Hän on syntynyt 22.3.1897 Huittisissa vanhempinaan Meskalan Urpon talon Ojalan torpan torppari Frans Ojala ja tämän vaimo Matilda Aaprahamintytär.
Huittinen syntyneet 1893 – 1907, kuva 159, s. 320
Huittinen rippikirja 1894 – 1903, kuva 43, s. 1037, AP_III, Meskala, Urpo, Ojalan torppa
Suoma Amandan isä Frans lunasti Ojalan torpan ja hänestä tuli talollinen, mutta kesällä 1904 perhekunta kuitenkin muutti Huittisista Vampulaan, jossa Frans ryhtyi 1/3-manttaalin talon, Krenkun, isännäksi. Suoma Amanda oli tällöin 7-vuotias.
Huittinen rippikirja 1903 – 1912, kuva 300, s. 1314, AP_III I Aa:49
Huittinen muuttaneet 1893 – 1912, kuva 65, s. 118
Muuttotiedoissa perheen sukunimi on vielä Ojala. Perheen kaksi vanhinta lasta ovat jo konfirmoituja ja saaneet oman rivin muuttokirjaan. Äidin nimeä ei jostakin syystä ole merkitty. Vampulaan saapuneissa äitikin on mukana ja ilmi käy myös sijainti Vampulan rippikirjassa, sivulle 542.
Vampula muuttaneet 1890 – 1904, kuva 40, s. 75
Vampula rippikirja 1901 – 1911, kuva 545, s. 542, Vampula, Krenkku 1/3 mtl
Seuraavassa rippikirjajaksossa on Krenkun talon sivulla merkintä Suoma Amandan lähdöstä naimisiin Alastaron Mäkimattilaan.
Vampula rippikirja 1912 – 1922, kuva 521, s. 516, Vampula, Krenkku 1/3 mtl
Terveiset Bostonista Yhdysvalloista – tai tarkemmin ottaen Charles-joen toiselta rannalta, esikaupunki Cambridgestä. Olen viettänyt täällä vuoden vierailevana tohtoriopiskelijana MIT-yliopiston taloustieteen laitoksella. Täällä on huippuluokan puitteet tehdä tutkimusta, opiskella ja tutustua alan johtaviin tutkijoihin; laitoksella työskentelee esimerkiksi viisi taloustieteen nobelistia.
Kotikaupunkini Cambridge on hieno paikka elää, suorastaan lintukoto. Kaupungin yliopistojen MIT:n ja Harvardin opiskelijat muodostavat asukkaista suuren osan, mikä luo kaupunkiin omaleimaisen eläväisen tunnelman. Opiskelijat tulevat kaikista maailmankolkista, joten kansainvälisenä opiskelijana on helppoa asettua muiden kaltaistensa joukkoon. Ronald Reaganin vuoden 1988 toteamus on edelleen totta ainakin tässä monikulttuurisessa kaupungissa: “Voit muuttaa Ranskaan, mutta sinusta ei voi tulla ranskalaista. Voit muuttaa Saksaan, Turkkiin tai Japaniin, mutta sinusta ei voi tulla saksalaista, turkkilaista tai japanilaista. Mutta kuka tahansa, mistä tahansa maailman kolkasta, voi tulla Amerikkaan ja tulla amerikkalaiseksi.”
Bostonin seutu on läpi historian ollut yksi Euroopasta saapuvien siirtolaisten tyypillisistä kohteista. Vuoden 1620 marraskuussa 102 puritaania saapui Englannista Mayflower-laivalla seudulle ja perusti ”Uuden-Englannin” ensimmäisen pysyvän eurooppalaisen siirtokunnan. Suomesta siirtolaisia lähti Amerikkaan erityisesti 1900-luvun alkuvuosina, monet parempaa toimeentuloa etsimään. Mäkimattiloita ei minun tietojeni mukaan ollut tuolloin lähtijöiden joukossa – ehkä Alastarolla oli hyvä elää. Myöhemmin toki tämänkin suvun jäseniä on asettunut Atlantin länsipuolelle.
Kevätterveisin
Mikael Mäkimattila
Asun Cambridgessa yhdessä kuvan puutalon asunnoista
