Aika: Lauantai 4.4.2020 klo 15:00 alkaen Paikka: Videoneuvottelu Osallistujat: Heidi Honkanen, Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Juha Nepponen, Heikki Varantola
Käsitellyt asiat:
Kokouksen avaus
Koollekutsuja avasi kokouksen klo 15:13.
Laillisuus ja päätösvaltaisuus
Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.
Esityslistan hyväksyminen
Kutsun esityslistaan lisätään kohtaan 6 myös varapuheenjohtajan, seuran sihteerin ja nettivastaavan valinta sekä kohta 7. Tilit ja jäsenmaksut.
Kokouksen virkailijoiden valinta
Puheenjohtajaksi valittiin Jari Mäkimattila.
Sihteeriksi valittiin Aku Mäkimattila.
Ilmoitusasiat
Ei ilmoitusasioita
Sukuseuran hallituksen jäsenten valinta kaudelle 2020-2022
Puheenjohtajaksi valittiin Heidi Honkanen.
Varapuheenjohtajaksi valittiin Heikki Varantola.
Rahastonhoitajaksi valittiin Juha Nepponen.
Nettivastaavaksi ja seuran sihteeriksi valittiin Aku Mäkimattila.
Valinnat olivat yksimielisiä.
Tilit ja jäsenmaksut
Todettiin tilin saldo sekä jäsenmaksun maksaneiden määrä.
Sukuviestit
Jatketaan samalla mallilla.
Syksyllä lähetetään toistaiseksi viimeinen paperikirje.
Aku lähettää ennen kesää viestin sukukokouksesta ja uudesta jäsenmaksusta.
Tavoite tälle kaudelle on, että kaikki jäsenet saadaan postituslistalle.
Syksyllä lähetetään vielä kirje laajalla jakelulla, johon Heidi kirjoittaa puheenjohtajana tervehdyksen.
Muut mahdolliset asiat
Aku lähettää hallituksen jäsenten puhelinnumerot sähköpostilla hallituksen jäsenille.
Marjatta Koho on lähettänyt vanhoja kirjeitä. Päätettiin, että kirjeet voidaan laittaa nettisivuille ja lähettää linkki sähköpostilla jäsenille.
Panu Rautala on kiinnostunut sukuasioista ja käyttää MyHeritage-sivuja. Otetaan Panuun yhteyttä (Aku ja Heikki) ja keskustellaan MyHeritagen ja sukuseuran sivujen välisestä yhteydestä.
Seuraava kokous pidetään Heidin luona (Airikinkatu 11, Turku) tai videoneuvotteluna 5.9. Klo 15.
Aika: Lauantaina 19.10.2019, klo 14:00 Paikka: ravintola Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, 20100 Turku
Kokouksen avaus
Heidi Honkanen avasi kokouksen klo 16.00.
Päätösvaltaisuuden toteaminen
Kutsu lähetettiin sähköpostilla listalla oleville 12.9.2019 ja postissa kaikille suvun jäsenille 13.9.2019.
Puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Varantola, sihteeriksi Aku Mäkimattila sekä ääntenlaskijoiksi ja pöytäkirjan tarkastajiksi Arto Hälli ja Riku Hälli.
Esityslistan hyväksyminen
Hyväksyttiin kokouksen työjärjestys.
Tilikauden 2016-2018 tilinpäätös ja toimikauden 2017-2019 toimintakertomus sekä toiminnantarkastajan lausunto
Esitettiin tilinpäätökset vuosilta 2016-2018, toimintakertomus vuosilta 2017-2019 sekä toiminnantarkastajan lausunto.
Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen
Päätettiin tilinpäätösten vahvistamisesta sekä vastuuvapauden myöntämisestä.
Toimintasuunnitelma, talousarvio sekä talouskohtainen jäsenmaksu vuosiksi 2020-2022
Vahvistettiin toimintasuunnitelma, talousarvio sekä talouskohtainen jäsenmaksu 25 euroa vuosiksi 2020-2022.
Pyritään kasvattamaan sähköpostilistan kokoa.
Ehdotettiin, että perheissä on vastuuhenkilö, joka välittää tietoa lähipiirilleen. Hallitus ottaa idean harkintaan.
Sukuseuran hallituksen jäsenten ja toiminnantarkastajan valinta seuraavalle kaudelle
Valittiin sukuseuran hallitus vuosiksi 2020-2022 ja valituiksi tulivat Heidi Honkanen, Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Juha Nepponen ja Heikki Varantola sekä toiminnantarkastajaksi Mauri Mäkimattila varamiehenään Arto Hälli.
Valinnat olivat yksimielisiä.
Pöytäkirjan hyväksyminen
Pöytäkirja luettiin ja hyväksyttiin kokouksessa.
Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 16.30.
Mäkimattilan suku ry Toimintakertomus 2019
Mäkimattilan suku ry:n hallitukseen kuuluvat Heidi Honkanen, Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Juha Nepponen ja Heikki Varantola. Hallitus on toimikautenaan 2017-2019 kokoontunut 3 kertaa tavoitteenaan kerätä ja säilyttää perinnetietoutta eri sukuhaaroista kerättynä.
Sukuseura on kuluneella kaudella ottanut käyttöön omat nettisivut osoitteessa www.makimattila.net. Sivuille on siirretty sähköiseen muotoon Mäkimattilan Suku -teoksessa olevaa materiaalia sukumme vaiheista ja jäsenistä. Tämän lisäksi sukupuuta ja Mäkimattilan tilan vaiheita on sivuilla seurattu aina 1500-luvulle asti. Sukuviestit ja esim. muistokirjoitukset on lähetetty sivujen kautta sähköpostilistalle ilmoittautuneille jäsenille.
Syksyllä 2019 on tulossa sukukokoontuminen, jotka järjestetään kolmen vuoden välein. Paikkana on tällä kertaa Turun hotelli Verkahovi. Hallituskokoonpanolla olemme valmistelleet asioita Heidin luona Airikinkadulla Turussa.
Hallitus esitti, että talouskohtainen jäsenmaksu toimikaudeksi 2020-2022 on 25 euroa kattamaan pakollisia postituksen ja nettisivun ylläpitokuluja sekä Antti Mäkimattilan haudanhoitokulut. Sukukokoukset järjestetään vanhan tavan mukaan omakustannushintaan.
Tavoitteena ensi kaudelle on vakiinnuttaa nettisivujen käyttö osana sukuseuran toimintaa. Jäseniltä toivotaan myös aktiivista materiaalin toimittamista sivuilla julkaistavaksi. Toivottavaa materiaalia ovat kertomukset suvun edesmenneistä jäsenistä, suvun uudet jäsenet, ilmoitukset ja kertomukset tapahtumista sekä kirjoitukset sukuviestissä julkaistavaksi.
Kolme vuotta on taas vierähtänyt edellisestä sukukokouksesta ja on aika kokoontua. Tällä kertaa kokouksen pitopaikkana on ravintola Verkahovi Turussa (Verkatehtaankatu 4). Ilmoittautumiset Heikki Varantolalle (sähköposti: heikki.varantola@ppinet.fi tai tekstiviestillä numeroon 0400-522 577).
Kokouksen yhteydessä on buffet-ruokailu, jonka hinta on 18€/aikuinen ja 9€/lapsi 4-11v. Ruoka maksetaan paikan päällä.
Aika: Lauantaina 19.10.2019, klo 14:00 Paikka: ravintola Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, 20100 Turku
Päivän ohjelma:
Ruokailu
Lyhyt tutustuminen ryhmissä
Sääntömääräinen vuosikokous
Nettisivujen läpikäynti
Yhteislaulua
Tilaisuuden yhteydessä on mahdollisuus maksaa tulevan kauden jäsenmaksu käteisellä.
Tervetuloa!
Sukuseuran hallitus
Mäkimattilan suku ry:n sukukokouksen esityslista
Paikka: Ravintola Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, 20100 Turku Aika: lauantai 19.10.2019, klo 14:00
Esityslista:
Kokouksen avaus
Päätösvaltaisuuden toteaminen
Puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta
Esityslistan hyväksyminen
Kauden 2017-2019 tilinpäätös, toimintakertomus sekä toiminnantarkastajan lausunto
Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen
Toimintasuunnitelma, talousarvio sekä talouskohtainen jäsenmaksu vuosiksi 2020-2022
Sukuseuran hallituksen jäsenten ja toiminnantarkastajan valinta seuraavalle kaudelle
Heikki Mäkimattilalla ja isälläni Dmitrij Varantolalla oli yhteisiä hankkeita Alastarolla. Tästä syystä pääsin usein mukaan Porista, missä perheellämme oli kauppapuutarha Musan Taimistot.
Matkoista on minulle jäänyt mieleen tietysti Heikki-sedän joviaalinen hahmo sekä Kerttu-tädin ankara mutta ystävällinen olemus. Opin tuntemaan myös lapset Jyrkin, Juhanin, Leenan ja Annan. He olivat kuitenkin kaikki selvästi minua vanhempia joten he jäivät vähän etäisiksi.
Mieleeni on jäänyt matkoilta tietysti monta asiaa mutta ottaisin esiin ainakin kaksi seuraavaa.
Navetassa näin Ensi-lehmän, jonka yllä olevassa taulussa oli sen tuotantolukuja. Siltä lypsetty maitomäärä oli suurempi kuin muiden ja rasvaprosentti, joka silloin oli tärkeä asia, oli korkea. Se katsoi minua suurilla lempeillä silmillään ja minä viivyin siinä kauan. Heikki-setä kertoi, että hänen tuttavaltaan Vehmaalla oli rehusato jotenkin menetetty. Sinne oli sitten toimitettu Alastarolta rehua avuksi. Heikki-setä oli saanut vastalahjaksi vasikan, joka nimettiin Ensiksi. Siitä tuli ennätyslehmä. Sen poika oli sonni, josta kasvoi myöhemmin Mäkimattilan Inssi. Se oli suurikokoinen ja sen perinnölliset ominaisuudet olivat vahvat ja siirtyivät hyvin eteenpäin. Inssin jälkeläisiä syntyy vieläkin. Muistan koko jutun siksi, että sain siitä opetuksen, kun Heikki-setä sanoi, että hyvät teot palkitaan.
Toisena episodina muistan sen, kun keksin oivan leikin. Navetan vieressä oli kanala, missä kanat saivat olla vapaana lattialla. Kun menin ovesta sisään niin huomasin, että kanat lähtivät poispäin minusta. Hiivin sitten seinän vierustaa pitkänmallisen tilan toiseen päähän, aloin taputtaa käsiäni ja huutelemaan äänekkäästi. Suuri valkoinen kanaparvi törmäili kaakattaen edelläni sitten tilan toiseen päähän. Hiivin sitten sinne ja toistin tämän useaan kertaan. En muista, kuka tuli hakemaan minut pois kanalasta mutta sen muistan kuinka Kerttu-täti kehui minua oikein kunnolla. Siinä kävi sitten niin, että kanat munivat pari päivää nahkamunia. Itse sain hyvän opetuksen käyttäytymisestä eläinten kanssa.
Aika: Sunnuntai 8.9.2019 klo 18:30 alkaen Paikka: Airikinkatu 11, TURKU Osallistujat: Heidi Honkanen, Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila (etänä), Juha Nepponen, Heikki Varantola
Käsitellyt asiat:
Kokouksen avaus
Koollekutsuja avasi kokouksen klo 18:40.
Laillisuus ja päätösvaltaisuus
Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.
Kokouksen virkailijoiden valinta
Puheenjohtajaksi valittiin Heidi Honkanen.
Sihteeriksi valittiin Aku Mäkimattila.
Ilmoitusasiat
Ei ilmoitusasioita
Tiliasiointi ja kirjanpito
Käytiin tilinpäätös läpi.
Hallitus ehdottaa, että jäsenmaksu nostetaan 25 euroon ja pyritään aktivoimaan suvun jäseniä maksamaan jäsenmaksu.
Jäsenrekisteri
Jäsenrekisteri on siirretty sähköiseen muotoon ja päivitetty.
Tulostetaan jäsenlista paperille ja sukukokoukseen osallistuvat voivat tarkistaa tietojensa paikkansapitävyyden.
Nettisivut
GDPR-tietosuoja-asetuksen vaatimat tiedot on lisätty nettisivuille kohdan “Tietosuoja” alle.
Seuraava sukukokous
Järjestetään lauantaina 19.10.2019 klo 14 ravintola Verkahovissa, Turussa.
Ruoka (18€/aikuinen, 9€/lapsi 4-11v.) maksetaan paikan päällä.
Äitini Hanna-Maija syntyi maatalon tyttäreksi Alastarolla Kyllikki s. Kairus ja Kalle Mäkimattilan nelilapsisen perheen esikoiseksi Alasenjoen Kallelaan. Siellä syntyivät myös Jaakko -30, Pekka -33. Riikka -43 syntyi Ketaralla jonne perhe muutti 1935, jolloin Kyllikki ja Kalle siirtyivät pitämään maatilaa Kyllikin vanhempien Maria ja Juha Kairuksen luovuttua tilanpidosta.
Hanna-Maija avioitui 1947 Veikko Nepposen (12.3.1924- 11.12.2007) kanssa. Heille syntyi lapset Juha -48, Maria -52 ja Tiina -55. He pitivät maatilaa Alastaron Lauroisten kylässä vuoteen 1989, jolloin tilanpito siirtyi Juhalle ja he muuttivat eläkepäivikseen Alastaron keskustaan, Vahvalaan.
1.10.2018
ÄITI MUMMA Hanna-Maija 28.1.1927 – 24.12.2018
Tämä muistelo sai alkunsa äidin lausahduksista:
”Oleks mää elämässäni jottain tehnyt? Voiks mää tällai olla vaan?”
Rupesin sitä oikein pohtimaan ja muistelemaan. Ajatus varmaan juontaa juurensa aikaan jolloin hän varttui. Laiska ihminen oli kauhistus! Ja ihmisen arvo mitattiin tehdyn työn määrällä.
Muistan lapsuudesta kun äiti askareitten välissä, siis aamu- ja iltalypsy ynnä muu karja ja käsin lypsy, istahti johonkin hetkeksi, oli hänellä kohta joko sukankudin tai virkkaus käsissä – laiskana ei saanut olla. Ja naapurin Hulda-täti kun istui joskus useamman tunnin juttelemassa keittiössä, otti äiti pöytälaatikosta parsimisvehkeet esille ja kuin huomaamatta monta kohtaa oli parsittu. Iltaisin äiti mielellään kuunteli iltahartauden radiosta. Saan silmiini kun äiti istui makuuhuoneen nurkassa keinutuolissa kudin käsissä ja kuunteli. Äiti kutoi sukan päivässä kaks parhaassa! Monet sukat, vanttuut ja villapaidat olemme kaikki lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset, mumman sanoin ”pikkulintuset” saaneet. Kaikki olemme myös saaneet paloista kudotut peitot. Kolme + 8 isoa ja 24 pientä. Loimikodissa äiti kutoi 4 tai 5 pientä. Myös pienin lintunen Laurin 1-vuotias Matilda on saanut omansa. Mumma teki myös ompelemalla jokaiselle 8 lapsenlapselle oman ryijyn, kullekin itsensä suunnitteleman mallin.
Äidin harrastuksena oli keräillä ja tallentaa kaikenlaisia asioita. Erilaiset virkatut pitsit oli yksi niistä. Kapioihin saatiin pitsilakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeiden päissä oli virkattuja pitsejä. Äiti virkkasi myös meille kaikille morsiuskruunut. Talletettuna on isovanhempien ja muiden pitsimalleja useampi mapillinen. Ison juhlaliinan reunoihin ja keskelle äiti virkkasi pitsit. Liina on nähnyt meidän monet juhlat vuodesta 1972 lähtien. Marin lakkiaisissa ensimmäisen kerran, sitten syntymäpäiviä, häitä, ristiäisiä ja hautajaiset. Mari on siihen kirjonut päivämäärät juhlista muistiin. Nytkin se on täällä pöytää juhlistamassa. Virkkaus onnistui vielä
Ilolakodin puolella kun kutominen ei onnistunut enää, jostain
selkäytymestä se varmaan tuli.
Nypläyksen Äiti myös opetteli. Monenlaiset liinat kukat ja muut koristeet ollaan saatu. Myös näiden Kansallispukujen tykkimyssyjen tykit eli pitsit äiti on tehnyt ja muutaman muun.
Kun Alastarolle touhuttiin omaa kansallispukua 1986 oli äiti aktiivisesti mukana siinä toimikunnassa. Isästä oli itsestään selvää että kaikille lapsille myös sellaiset hankitaan. Äiti kutoi kankaat neljään pukuun (H-M, Mari, Tiina ja Leena) ja kukin ompeli itse itselleen puvut. Tätä lahjaa nyt kunnioitamme ne yllämme.
Äiti oli ahkera kutomaan kangaspuilla, ne pystytettiin milloin makuuhuoneeseen, pirttiin, peräkamariin tai vinttiin. Verhoja, kaitaliinoja, shaaleja ja mattoja syntyi. Jostakin matonkudontakilpailusta tuli voittokin. Ihailen vieläkin äidin värisilmää ja taitoa sommitella vanhoista vaatteista leikattujen kuteiden yhdistelmät. Lastenlasten mattoihin piilotettiin myös suukkoja, tupsuja ja paljon paljon rakkautta.
Äiti oli innokas opettelemaan kaikkea uutta monipuolisesti ja ennakkoluulottamasti. ”Ei voi sanoa ettet osaa tai ei kiinnosta ennenkuin olet kokeillut” oli äidin ajatus kaikissa asioissa ja kannusti meitäkin rohkeasti kokeilemaan sekä opiskelemaan kaikkea uutta. Monenlaiset kansalaisopiston sekä kotona Lylyllä pidetyt kurssit tulivat myös meidän opiksemme. (Ompelu, savi, emali, galligrafia, silkkimaalaus, maalaus öljyväreillä ja tavallisilla maaleilla monet purkit, batiikki, kasvivärjäys, tilkkutyöt, sarvi, haarukkapitsi, frivolitee eli käpypitsi, sukkakukat, valkokirjonta…). Äiti kurssittautui myös pitokokiksi. Hän oli sitä mieltä,
ettei ne taidot itseltä ole pois tai vähene vaikka niitä
toisillekin jakaa.
Kasvit kiinnostivat molempia vanhempiani ja he opettivat meitäkin niitä tunnistamaan. Elokuussa kävimme äidin kanssa ulkoilemassa Ketaran tienpäässä ja takaisin. Poimin kukkia ja mietimme yhdessä niille nimiä. Äiti totesi – ”en mää muista vaikka ne olen tiennyt”. Minä siihen: ”sä olet ne meille opettanut niin se tieto on nyt meillä!” ja sitten yhdessä naurettiin. Päivänkakkara, lempikukkansa, oli viimeinen jonka hän muisti.
Nukkekotia äiti teki yhdessä lastenlasten kanssa (Jonna, Venla, Veera). Oman mummulansa huonekaluja pienoiskoossa valmistui, vain seinät jäivät uupumaan. Hunnaan kotiseutumuseolla oli nukkekotinäyttely 1989, jossa nämä olivat mukana.
Retkeily ja valokuvaus sekä vanhojen kuvien säilyttäminen ja taltiointi kuului hänen rakkaisiin harrastuksiinsa. Monen monta kansiota ja mappia on kuvia sukulaisista, suvusta, juhlista, muuttuvista maisemista, rakennuksista ja retkistä. Hän harmitteli kun nykysin kuvat ovat diginä eikä niitä enää tehdä kuviksi kuin ennen – näkee monesti vain kerran, eikä voi palata niihin kun ne on tietokoneilla ja kännyköissä. ”Ja muistakaa laittaa taakse ketä niissä kuvissa on! Ja vuosiluku!!” oli vielä viimeisiä ohjeita meille valokuviin. Lastenlapsia, pikkulintusia, äiti kuvasi vielä itse viime vuonna.
Veteraanityö, kirkkokuoron vuosikymmenet, maatalousnaiset, opintokerho eli erilaiset yhdistykset
saivat myös oman aikansa äidiltä. Kun olin eka-toka
-luokkalainen äiti piti ”kerhoa” meille kylän lapsille. Monta
taitoa opittiin Hanna-Maijan kerhossa. Toinen sarja kerholaisia oli
minua noin 10 vuotta nuoremmille. ”No aikaa me jo toi opeteltiin
Hanna-Maijan kerhossa!” oli joku tokaissut kotonaan. Äiti piti
myös pyhäkoulua meille kylän lapsille yhdessä muiden kylän
äitien kanssa vuorotellen kukin kotonaan. Viimeisimpiä lauluja jota
yhdessä laulettiin oli Oravanpesä, ”kas kuusen latvassa”
toistettiin monta kertaa.
Loistoemäntä ajalta Costarica kahvin mainoskuva vuodelta 1963
Osallistuminen MTV:n ja K-kaupan järjestämään ”Loistoemäntä” kilpailuun 1962 muutti monta asiaa äidin elämässä. Siitä muutoksesta taisi saada osansa myös maaseudun emännät yleisemminkin. Kilpailun juonsi Niilo Tarvajärvi, ja kilpailussa oli erilaisia taitotehtäviä muun muassa sukan kutomisesta, mausteiden tunnistamisesta vauvan kapalointiin. Tässä tehtävässä oli pantu merkille, että äiti oli käsitellyt nukkea kuin oikeaa lasta. Äiti oli ensimmäinen joka tämän kilpailun voitti ja maatalon emäntä, seuraavat naiset olivat virkanaisia kaupungeista. Ja me lapset päästiin myös telkkariin, se oli jännää 6-7 -vuotiaalle tytölle!
Harrastuksista olkityöt taisivat vetää ”pisimmän korren”. Kun äidiltä kysyttiin miksi olki? ”Maatalossa kun sitä on hyvin saatavilla, kaunis ja edullinen materiaali”, oli vastaus. Jo lapsena opittu himmeli sai monta muotoa äidin ajatuksissa ja taitavissa käsissä. Tähdet, tontut, enkelit ja ötökät saivat muotonsa, niissä hänen luovuutensa tuli esille ja uusia malleja syntyi meidän ihailtavaksi. Myös olkitöiden tekoa nikseineen äiti opetti meille lapsille ja lastenlapsille. Äidin tekemiä olkitöitä voimme ihailla täällä näillä pöydillä.
Joulun aikaan 1991
Kirjoittamalla äiti purki niin ilojaan kuin murheitaankin ja tapahtumia. Löysin runon, joka on kirjoitettu 1983 kun hän kävi poikaani Kallea katsomassa äitinsä Kyllikin eli mummuni kanssa:
Näen äitini kultahapsen siunaavan lasta. Pieni lapsenlapsenlapsi nostettu helmaansa uinumaan. Hohde taivainen päätänsä ympäröi ja hän lapselle siunausta anoo, sen nähdä voin.
Uskallatko sen mulle antaa, arasti kysyy. Kuin moista vielä ihmetellen, vielä kysyt! — Näen lapseni ojentavan pienen käärön mummun syliin – ”siinä siunauksen saat”
– On pitkäperjantai – tapa vanha, kylään ei mennä saa, sumua, usvaa – voiko edes tänään lähteä empii mummu – mutta lapsen sentään nähdä haluaa ja tänään toisilla on aikaa – vaikka onkin pitkäperjantai – se onhan edestämme – Pian koittaa Pääsiäinen paras on kait edessä päin näin uskon, se paras on!
Äidin kanssa Kallea katsomassa 1983
Olen lueskellut äidin kirjoituksia, joita on monta mapillista vähän sieltä ja täältä, pienen pienen osan. Äiti oli käynyt viemässä äitinsä haudalle punaisen pelakuun (1994) ja mietti sieltä tullessan sanaa ÄITI:
ÄITI se on lämmin, hellä, – rakas sana. Olla äiti – voih! Se on vaikeaa, kuitenkin – sinulle annettiin lapset lainaksi. Mummu! Syli, hellä halaus, Isoäiti rakastava, ystävällinen, – ehkä vähän järkevämpi – kaukaisempi, – turvallinen.
Mäkimattilan isoäiti minut kerran vei kivelle istumaan pytingin taakse, kiven juurella oli narsisseja, tulppaaneita….. ”pitää olla paikka missä voi koota itsensä”.
Äidilleni se oli kotipihan pihasauna lammikon rannalla.
Lopuksi
Me lapset ja mumman pikkulinnut ja lintuset, kuten hän lastenlapsiaan ja heidän lapsiaan kutsui, olimme vanhemmilleni kovasti rakkaita ja usein varmaan meitä kannettiin rukouksin Taivaan Isän luokse.
”Isä, auta ja armahda, siunaa lapsiani jo monessa polvessa heidän vaikeuksissaan, lähetä enkelit heitä taluttamaan ja lohduttamaan antamallasi tiellä. Autathan heitä suruissaan ja murheissaan. Aamen.”
Aika: Lauantai 12.1.2019 klo 15:00 alkaen Paikka: Eerikinkatu 2 B 23, TURKU, Aninkaistenkadun kulmatalo Osallistujat: Heidi Honkanen, Aku Mäkimattila, Jari Mäkimattila, Heikki Varantola
Käsitellyt asiat:
Kokouksen avaus
Koollekutsuja avasi kokouksen klo 15.05
Laillisuus ja päätösvaltaisuus
Todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi
Kokouksen virkailijoiden valinta
Puheenjohtajaksi valittiin Heidi Honkanen
Sihteeriksi valittiin Aku Mäkimattila
Ilmoitusasiat
Ei ilmoitusasioita
Sukuviestit
Juha Nepponen kirjoittaa seuraavan sukuviestin keväällä
Heikki Varantola kirjoittaa sitä seuraavan sukuviestin loppukesästä
Tiliasiointi ja kirjanpito
Todettiin tilin saldo 31.12.2018
Ei lähetetä jäsenmaksun muistutusta enää kaudelta 2017-2019
Sukukokouskutsun mukana lähetetään kauden 2020-2022 jäsenmaksulasku kaikille
Jäsenrekisteri
Jäsenmaksun maksaneita on 44 kappaletta
Heidi koostaa ja päivittää jäsenrekisterin
Keskustellaan suvun jäsentietojen keräyksestä sukukokouksessa
Nettisivut
Aku tarkistaa sivujen GDPR-yhdenmukaisuuden
Seuraava sukukokous
Omakustannusperiaate
Ensisijainen aika 19.10.2019, toissijainen 26.10.2019
Heikki tiedustelee ehdotettujen paikkojen hintoja
Sääntömääräinen vuosikokous
Ohjelmaideoita:
Nettisivut
Yhteislaulua
Tutustuminen ryhmissä
Kutsun lähettämisestä sovitaan tarkemmin seuraavassa hallituksen kokouksessa
Muut mahdolliset asiat
Ilkka on toimittanut sukuseuran asiakirjat Heidille
Heikki on tehnyt MyHeritage dna-testin ja löytänyt sukujuuria sitä kautta
Pidetään vielä yksi hallituksen kokous elokuussa Heidillä lauantaina 31.8.2019 klo 15
Käydään läpi tilinpäätös, tehdään toimintakertomus ja kutsu
Onko suvulla jotain merkitystä edelleen? Moni kuuluu niin suureen määrään vanhoja ja uusia yhteisöjä: työyhteisöihin, alumniyhdistyksiin, viiniklubeihin, facebook-ryhmiin ynnä muihin. Kaikki eivät ehkä edes muista kuuluvansa johonkin sukuun. Ja vaikka muistavatkin, onko suku onni vai kirous, mikä oli kysymys Ylen Perjantai-dokkarissa muutama päivä sitten.
Suku merkitsee kuitenkin muun muassa yhteistä historiaa. Tuo historia voi olla aika kaukanakin olevaa, esim. sukututkimuksen kautta selvitettyä ja vaikkapa 1600-luvulle ulottuvaa, tai lähisuvun tapauksessa ehkä kymmenen tai muutaman kymmenen vuoden takaista. Tällä yhteisellä historialla on merkitystä – riippumatta siitä, ajatteleeko asiaa tai miten siihen suhtautuu. Siksi on luontevaa, että tässä sukuviestissä on usein suvun jäseniin ja erilaisiin vanhoihin tapahtumiin liittyviä muisteloita. Ne ovat yhteisen historian kirjaamista. Ja tämä historia on merkittävä ihmisen identiteettiä määrittävä tekijä.
Suku – ainakin lähisuku – on edelleen myös turvaverkko. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kohdatessa haasteita ja taloudellisen epävarmuuden lisääntyessä suvun merkitys on kasvamassa, päinvastoin kuin vielä joitain aikoja sitten yleisesti ajateltiin.
Mielestäni on tärkeää tuntea oma taustansa, ja arvostan kuulumista Mäkimattila-sukuun. Sen jäsenet ovat toimineet omien yhteisöjensä parhaaksi ja vaikuttaneet usein laajemminkin yhteiskunnassa. Ja sodan päivinä ovat puolustaneet maatamme.
Kaikille sukumme jäsenille Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2019!
kevät alkaa vähitellen saapua Tampereen seudullekin. Aurinko paistaa jo lämpimästi, mutta pakkasyöt ovat pitäneet huolen, että lunta on edelleen kymmeniä senttejä maassa. On ollut pitkästä aikaa kunnon talvi!
Tunnelmat ovat historiaa muistellessa vaihdelleet laidasta laitaan: viime vuoden lopussa juhlittiin iloisissa merkeissä itsenäisen Suomen satavuotista taivalta ja viimeiset kuukaudet on muisteltu sisällissotamme surullisia vaiheita. Osallistuin Alastarolla 1.4.2018 järjestettyyn muistotilaisuuteen, jossa muisteltiin ja kunnioitettiin muiden Alastarolla kaatuneiden ohessa sukumme jäsentä Paavo Mäkimattilaa. Tilaisuus oli juhlava ja lämminhenkinen. Noiden tapahtumien muistelemisessa mielestäni tärkeintä on oppia ja sen kautta varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää tulevaisuudessa. Vastakkainasettelu ja kahtiajakautuminen eivät tuo tullessaan mitään hyvää.
Sukuseuran nettisivuja tehdessäni perehdyin hieman sukumme historiaan. Muutaman päivän tutkimuksella pääsin isien linjaa pitkin 1600-luvun alkuun asti ja äitien linjaa 1670-luvulle. Isien linjassa varhaisin löytämäni henkilö on Timoteus Jöransson Tuomola, joka on toiminut Yläneellä. Sieltä historia on johdattanut esi-isämme Honkilahden kautta Alastarolle. Äitien linjassa taas varhaisin löytämäni henkilö on Maria Jöransdotter Mello (o.s. Praadi) Huittisissa, josta esiäidit ovat tulleet Vampulan kautta Alastarolle. Tämä kuvastaa hyvin, kuinka ”pienet piirit” ovat olleet: puoliso on nopeampien kulkuvälineiden puuttuessa haettu läheltä. Sukulinjat löydät klikkaamalla pääsivulta HISTORIA-sanaa. Historia-hakemiston alta löytyy myös selvitystä Mäkimattilan tilan vaiheista ja isännistä 1500-luvulta lähtien tähän päivään sekä kolmen sukupolven sukupuu jälkeläisineen Antti ja Johanna Mäkimattilasta lähtien.
Moni on varmasti laillani miettinyt, mitä itsestä tullaan muistamaan, kun aika jättää. Totuus on, ettei sadan vuoden päästä paljoakaan. Todisteena toimikoon seuraava ajatusleikki: jos ajatellaan, että yksi sukupolvi on noin 25 vuotta, niin sata vuotta vastaa neljää sukupolvea. Meillä jokaisella on 16 esivanhempaa tuossa sukupolvessa (omat vanhemmat 2kpl, isovanhemmat 4kpl, isovanhempien vanhemmat 8kpl ja vihdoin isovanhempien isovanhemmat 16kpl). Ja nyt testi: kuinka monta pystyt edes nimeämään noista 16:sta saati tietämään heistä jotain muuta? Itselläni taitaa rajoittua Anttiin ja Johannaan ja siihen materiaaliin, mitä sivuiltamme löytyy. No, sekin on jo jotain.
Samainen ajatusleikki johtaa kuitenkin myös ajattelemaan, kuinka ainutlaatuisia ja valtavan kehitystyön tuloksia jokainen olemme. Kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin ja lasketaan yhteen tuolloiset esivanhempamme, niin meillä jokaisella on tuossa sukupolvessa miljoona esivanhempaa. Meidän jokaisen tekemiseen on siis tarvittu miljoona esiäitiä ja esi-isää! Sekin on jo jotain!
Seuramme sähköpostilistalla on jo mukavasti jäseniä, mutta lisää mahtuu. Tässä siis sinulle kotitehtävä: kysy vähintään yhdeltä sukumme jäseneltä, joko hän on listalla. Jos on, niin hienoa! Jos ei, niin kehota häntä pelottomasti liittymään ja voit kokeneena jopa näyttää, kuinka helppoa se on!
Pistäkäähän tarinoita ja tapahtumia sukuumme liittyen osoitteeseen suku@makimattila.net ja pidetään yhteyttä!
